Chevyllac on vihdoin leimassa ja takajarrujen ongelmaksi paljastuivat ilmavaivat

Ja oli melkoisen mukava työskennellä auton alla ja jarrujen kimpussa kun on siistiä ja ruosteetonta, miltei kuin tehtaan jäljiltä, ja pultit aukeilevat ilman väkivaltaa. Joskin yhdysputki ja vaimennin olivat aika melkoisesti saaneet uutta muotoa huonojen teiden jäljiltä...


Sitä heikompaa heinäkenkää edustaa sitten taas edustaa tunturipöllö. Viikolla vaimo valitteli siitä kuuluvaa naputusta (joka paljastui sittemmin laahaavaksi käsijarruksi tai irronneeksi/katkenneeksi takajarrun jouseksi), sitä tutkiessa onnistuin irrottamaan kick-downin(?) vaijerin. Sehän ei tietenkään suostunut pysymään enään paikoillaan pitämättä, joten oli pakko kiireellä väsäillä väliaikainen (lue: pysyvä

Buickin pohja pitäisi vihdoin olla katsastus kelpoisessa kunnossa, mutta päästöt ei vieläkään.. Ilmeisesti pakosarjan alatiiviste tai sensori vuotaa, tai sensori on entinen.. mutta kun ei jaksaisi vaivautua enään sen kimppuun.

Buickin konetta tutkaillessa tuli huomattua että joko koko kone tai ainakin imusarja, jotain sähköjä, yms.. on napattu High Output versiosta (ei edes saatavilla Buickiin, ainoastaan Oldsiin, Pontiaciin ja Berettaan.) Se selittää melkoisesti tuon kipon pirteyttä. Ajattelin sen vakion 150 hp kuljettavan tuollaista kevyttä kaukaloa niin kevyesti, mutta kun vertaa Pöllöön (n. 140, alemmilla kierroksilla, enemmän vääntöä, n.saman verran painoa), niin kyllä se 180 hp selittäisi todella paljon....